In da hood - Camden

Oon sen jo maininnut, että jos oikein hiuksia halotaan, niin postinumeron perusteella asun Kentish Townissa, mutta henkilökohtaisesti miellän tämän Camdeniksi, koska järin kauas ei tarvitse kävellä, että on Camden High Streetillä.

Camdenhän on yksi Lontoon semmosista "jutuista". Tulee valtavista markkinoista, jotka ovat täällä päivittäin. Oikeastihan kyseessä on 6 eri toria, mutta ihmismassa, joka niillä lamuaa ja se, että ne ovat niin lähekkäin saa aikaan sen, että ne sulautuvat yhdeksi suureksi hulabalooksi.

Täällä on myös paljon pubeja ja baareja, joiden henki on vähemmän posh, kuin monissa muissa paikoissa - minulle mieluista ja kotoisampaa. Camdenissä on myös joitakin live musa paikkoja, joista on ponnahtanut pinnalle esim. Coldplay ja The Strokes.

Fiilis, mikä Camdenistä tulee on aika hyvin summattu tässä pätkässä:

"Famed for its musical links and markets, Camden Town is a shameless clash of alternative culture and commercialism...The nightlife scene here has always been self-consciously cool and deep down every Camden resident prides themselves on being a little bit hip".

Allekirjoitan tämän. Ja onhan se khuul asua täällä koska tää paikka on niin khuul ;)

Mutta.

Kuka jaksaa olla khuul, hip ja boheemi kaiken aikaa? Ja ne turistit! Ne goddäm turistit! Jos haluat esimerkiksi viikonloppuna kävellä Camden Townin metroasemalle, joudut kävelemään autojen seassa. Puuh. Pieni käytännön ongelma täällä asumisen ilosta.

Mutta ihan hauska paikkahan tää on.

Viikonloppuna Cityssä

Ohhoijaa.

Huomaan potevani pientä huonommuuden tunnetta laiskasta kirjoittelusta. Eipä sillä. Oikeastaanhan en tiedä lainkaan, että kuinka moni näitä edes lukee. Ja hyvä niin. Mutta onhan se mukavaa itsellekkin näiden juttujen lukeminen sitten jälkeenpäin.

Paljon ajasta on viimeaikoina mennyt kouluhommien parissa. Järkyttävää on todeta, että nyt jo olen alkanut järjestelemään asioita Suomen päässä. Kesän töitä, tavaroiden vientiä jne. Vastahan mää tänne tulin?

Viime viikonloppuna halusin irroittautua koko päiväksi esseen miettiseltä ja lähdin itsekseni Cityyn kävelylle lauantaina.

Pointti tässä on se, että koska City on siis alue lontoossa (samalla tavalla, kuin esim. Tammela tai kehräsaari ... hieman eri mittakaavassa toki), jossa sijaitsee kaikki nämä pankkien pääkonttorit ja finanssiasiat, on se viikonloppuisin melko tyhjä.

melko korkee

minähän se siellä

uutta ja vanhaa

Tyhjä se todella oli. Cityssä kävelyn hauskuus on myös siinä, että koska se on alueena yksiä Lontoon vanhimpia, on se täynnä pieniä kummallisia, viehättäviä kujia.

Suuntasin ihan tietoisesti St. Dunstans-in-the-hillille. Raunioitunut kirkko, joka ensimmäisen kerran tuhoutui Lontoon suuressa palossa (The Blitz on se ilmaus millä kutsutaan tätä 1666 leipomosta alkanutta suurpaloa, joka laitto maan tasalle aika palan silloista kaupunkia). Sittemmin se korjattin, mutta tuhoutui uudestaan 1944 pommituksissa. Nykyään paikalla seisoo ehjänä enään kellotorni.

Pyörin vain ympäriinsä ja löysin tämän markkinapaikan, joka on useammassa leffassakin nähty joista yksi on ainakin ensimmäinen Harry Potter. Nyt en kummiskaan enään muista itse hallin nimeä...

Menin myös käymään Postmans Parkissa, joka nähdään leffassa Closer.

Muistoplakaatit ovat siis tavallisia ihmisiä, jotka ovat menettäneet henkensä auttaessaan toisia.Viimeaikaisin oli vuodelta 2007, mutta kaikki muut 1800-luvun loppua tai 1900-luvun alkua

Illalla käytiin muutaman kaverin kanssa leffassa katsomassa The  Hunger Games ja sitä ennen syötiin Itsussa sushia. Itsu on näitä pikaruokaloita. Samaan tapaan, kuin Wasabi, mutta markkinoidaan terveysruokana ja on raflojen sisustukselta hieman prameampi ja näin ollen hieman hintavampi.

Kun tulin kotiin ja hyppäsin bussista tuli vastaan tämä.

Roskien keruuhan tapahtuu ainakin meidän alueella siihen tapaan, että ne vaan jätetään tuohon kadun reunaan ja jokin ihme voima (roska-auto) ne siitä aina korjaa.

Mua siis huvitti noi pehmolelut tossa kasa päällä. Jatkokohan ne noitten roskien syömistä sen jälkeen kun käänsin selkäni ....

okei oon hieman väsynyt.

Pääsiäinen Durhamissa ja Newcastlen piipahdus.

Pääsiäinen tuli ja meni ja se tuli vietettyä rentoutuen sukulaisissa pohjoisessa.

Durham sijaitsee hyvin karkeasti jaettuna puolessa välissä Lontoota ja Edinburghia. Kauhukseni totesin, että junalippu meno-paluuna olisi ollut lähemmäs muutaman satasen, joten päätin mennä bussilla. Bussi oli n. 40 puntaa yhteensä, mutta matkaan meni huimaavat 7 tuntia suuntaansa! Ratkaisuni herätti emännässä ja isännässä huvitusta, mutta jotenkin kummasti minua ei asia haitannut (no okei paluumatkalla alkoi viimeinen tunti olla aika tuskaisa). Koska elelen täällä melkein vapaana aikatauluista, jaksan edelleen suhtautua itse matkantekoonkin tietynlaisena elämyksenä. Oli myös soitin täynnä hyvää musaa ja koulukirjat matkassa, joten hyvin se aika kului.

Jännittävää, että olen ajanut koko Yhdysvaltain läpi näkemättä ainuttaakaan Springfield voimalaa ja täällä niitä on pilvinpimein.

Durham itse on pieni kaupunki, jonka asukasluku on 70 tuhannen tienoolla. Durhamissa on yksi maan kolmesta "College yliopistosta" ja vanha kaupunki katedraaleineen ja linnoineen on yksi UNESCON maailman perintökohteista.

Tämä College yliopisto -asia on täällä kertakaikkisen kiehtova, sillä se on jotain niin erilaista mitä Suomessa on koskaan ollutkaan.

Nämä yliopiston colleget ovat siis käytännössä opiskelijoiden asuntoloita, mutta toimivat myös asuinsijan lisäksi opintoneuvontaa, tukea ja valvontaa antavina tahoina - lähin Suomalaisittain ymmärrettävissä oleva konsepti on sisäoppilaitos, mistä ei siis kyllä ole kyse, mutta tilanteella on samankaltaisia piirteitä.

Yliopistoja, joilla on tämä College-järjestelmä on siis maassa kolme: Cambridge, Oxford ja Durham - mielenkiintoisesti nämä ovat myös eri mittareilla mitattuina maan kolme kovinta yliopistoa.

Käsittääkseni kaikissa kolmessa yliopistossa voi tietenkin opiskella ilman, että majoittuu joihinkin collegeista, mutta ilmeisesti tuutorointi ja opintojen ohjaus tulee silti jostakin kotiyliopiston collegesta. Kun opiskelija siis hyväksytään yliopistoon, pitää hänen saada itsensä hyväksytyksi myös johonkin Collegeen, vaikkei sinne majoittuisikaan (siis näiden kolmen kovan kohdalla).Voisi siis sanoa, että kyseessä on tiedekunta, laitos ja koti kaikki samassa.

Durham oli kertakaikkisen viehättävä ja siellä tuli köpöteltyä lauantai aamupäivästä

Vasemmalla pilkistää katedraali.

Tori

Tarina kertoo, että back in the day katerdaali toimi eräänlaisen turvapaikkana niille, jotka kokivat tarpeelliseksi paeta lain kouraa. Reilun 30 päivän ajan sai talosta turvan, jonka aikana oletettavasti oli mahdolllista ottaa tilanteet hallintaan ja laittaa asiat järjestykseen.

Sunnuntaina yritimme päästä Durhamin vanhan linnan tiloihin opastetulle kierrokselle. Linna toimii siis nykyään yhtenä collegena ja on näin ollen siis opiskelija-asuntola! (Vähäks päheetä. Asua linnassa) Mutta valitettavasti kävely oli jo täynnä ja ei päästy.

Sen sijaan kävimme viihdyttämässä porukan pienintä läheisen kylän megaleikkipuistossa. Tai no muut leikkivät ja minä kävelin läheiselle kukkulalle, jolta löytyi toinen linna (näköjään niitä täällä riittää!! :D), joka toimi tätä nykyä hotellina. Ulkoilun jälkeen loihti talon emäntä lohta ja pottua! (Lähipiiri tietääkin, että omaan suorastaan intohimoisen suhteen loheen ja täällä se perkele on varsin hintavaa ja näin ollen ei ole juuri fisusta saanut nauttia).

Aamupäivälle piti vähän tehdä taidetta :)

Maanantaina kävimme vielä pyörähtämässä Newcastlessa, joka on siis muutaman miljoonan ihmisen kaupunki. Hengeltään kuulemma hyvin teollinen kaupunki ja lähikuntien viikonloppujen menomesta. Matkalla pysähdyttiin Angel of the North:ille, joka on melko kookas veistos ja pohjoisen englannin maamerkki.

Tämä on joku arkkitehtoninen pläjäys, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Jos sana kantautuu Petsamon arkkitehdille, niin syvä anteeksipyyntö :D

Melko hauskasti Newcastlen sillat asettuu ja tämä näkymä on ilmeisesti aika monen postikortin aihe.

Ennen lähtöä oli isännän vuoro kokata aamupalabrunssi ja söin elämäni ensimmäistä kertaa eggs benedict:ejä ja namski namski!

Kaikenkaikkiaan jälleen kerran varsin mukava reissu ison L:n ulkopuolelle! :)

Puolivälierä.

Kalenterin tutkailun jälkeen totesin, että olen tällä hetkellä jo yli vaihdon puolessa välissä ja näin ajattelin, että jonkinalainen yhteenveto voisi olla paikallaan.
Viimepäivät olen viettänyt niinkin jännittävää elämää, kuin lukenut vaihdellen kasvatustieteellistä materiaalia ja katsellut Vampyyripäiväkirjoja tai The Good wifea. Kova yritys on saada aikaiseksi maksimissaan 5000 sanan essee... viime kerran tuotin tieteellistä tekstiä liian kauan aikaa sitten ja fiilis vaihtelee epätoivosta vitutukseen.

Pääsiäinen tuli vietettyä rentoutuen sukulaisten luona Durhamissa, mutta siitä lisää toisessa kirjoituksessa.

Mutta mitkä ovat fiilikset näin kolmen kuukauden jälkeen?
Tänne tuleminen oli hyvä ratkaisu, mutta Lontoo ei ole minun kaupunkini.

Luulen, että kuvitteellinen suomalaisyleisöni veti juuri kauhistuneena kollektiivisesti henkeä, mutta kuka tahansa, joka on joskus oikeasti asunut ulkomailla osaa kenties jollain tasolla samaistua. Edelleen elämä on täälläkin arkea. Tilanne on hyvin erilainen, kuin lomaillessa (ja kuitenkin valtaosa suomalaisyhteisöstä tuntee Lontoon nimenomaan lomakohteena). Lomalla ollessa sitä usein tuppaa suhtautumaan toisessa maassa oleskeluunsa "otetaan ilo irti" -tyylillä - juostaan pää kolmantena jalkana nähtävyydeltä toiselle, shopataan, käytetään rahaa huoletta. Kun toiseen maahan muuttaa on elämässä kuitenkin läsnä ne hyvin arkiset aspektit. Pitää pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, tehdä töitä/opiskella, suunnitella touhujansa, budjetoida rahankäyttöään, liikkua paikasta toiseen.

Tämän arjen tematiikan huomioon ottaen on Lontoo niin tyystin erilainen, kuinSuomi. Eläminen kaupungissa on ensinnäkin hyvin kallista ja esim. asumiseen laitettu raha ei vastaa lainkaan sitä tasoa, mitä samalla rahalla saisi Suomessa (luonnollisesti. Itselleni tämä ei ollut yllätys, mutta luulen, että tason erilaisuus voi monelle sitä kokemattomalle olla vaikea käsittää). Maksan 15 neliön huoneestani 560 puntaa kuussa, mikä on paikkaan ja kämpän muihin huoneisiin verrattuna halpa (ainakin oman vertailuni perusteella) ja samalla hinnalla saisin yksiön Helsingin keskustasta (kai?!?! - HKI hintataso ei ole enään ihan niin tuttu). Kämpässä on kaksi vessaa, joista toisen suihku ei toimi (vedenpaine ei ilmeisesti riitä ylimpään kerrokseen), kolmen kämppiksen kanssa jaetaan 6 neliön keittiö ja yksi jääkaappipakasti. Astianpesukonetta ei ole ja keittiövälineet ovat edellisten vuokralaisten jäämistöä ja näin ollen asiaankuuluvassa kunnossa.

Julkinen liikenne on kaupungin kokoon nähden toimiva, mutta paikasta toiseen liikkumiseen menee kaupungin mittasuhteisiin verrattavissa oleva aika - Lontoon sisäpuolella asuvien keskuudessa se on kuulemma suurta luksusta, jos työmatkaan menee alle tunti suuntaansa. Julkinen liikenne on myös asiaankuuluvasti hinnoiteltu. Maksan kuukauden matkakortista 100 euroa, jolla saan siis liikkua mielinmäärin zone 1 ja 2 sisällä (bussilla voi mennä 2 ulkopuolellekin). Hinnassa on opiskelija-alennus.

Alunperinhän lähdin tänne sellaisella taka-ajatuksella, että "mistäs sitä tietäisi vaikka jäisinkin sille tielle!". Nyt koen, että ainakaan tälle tielle en ole jäämässä. Ainakaan tällä kertaa :)
Edelleen on minulla haluja kokea maailmaa Suomen ulkopuolellakin. Asua vielä jossain muuallakin. En siis lainkaan ajattele, että äkkiä takaisin Suomeen, eikä enään koskaan pois. Ei ei. Mutta Lontoota on vaikea nähdä edes pitempiaikaisena ratkaisuna.

Kaupungin hintavuuden lisäksi elämäntyyli johon en samaistu on kova kilpailu ja työelämän ja työmarkkinoiden kovuus... toki tähän tematiikkaan voidaan vastavuoroisesti pohtia Suomalaisen elämäntyylin "pehmeyttä" ja tietynlaista haluttomuutta eteenpäinpyrkimiseen ja menestymiseen, mutta tämä on täysin toinen pohdinto, johon palaan ehken toisten.

Huomaan myös kaipaavani valtavalla intensiteetillä luontoa. Minä koen, että luonto ja sen kanssa tietynlaisessa sovussa eläminen on melko vahvasti läsnä suomalaisessa (monelle teidostamattomassa) kulttuurissa (samoin muissa pohjismaissa, ainakin keskustelujen perusteella). Täällä tätä maailmaa ei ole. Onhan täällä puistoja juu. Mutta se ei sitten kuitenkaan ole täysin sama juttu, kuin Suomessa, jossa ei kuitenkaan järin kauas tarvitse matkata, että on keskellä metsää tai maaseutua.

Kaiken tämän negatiivisuuden jälkeen on todettava, että onhan kaupungissa oma viehätyksensä.

Tekeminen ei lopu kesken. Aina on jokin paikka johon mennä, jotain mielenkiintoista mitä tehdä. Täällä on anonymiteettiä ihan eri tavalla, kuin Suomessa, jossa aina tuntuu olevan joku joka tuntee sen jonkun.
Ja onhan suurkaupungin sykkeessä ja hektisyydessä jotain hyvin viehättävällä tavalla jännittävää.