Ensimmäinen toverierä

Viikko sitten perjantaina saapui ensimmäinen erä ystäviä. He toivat tuliaisia.

Yksi tuotteista tuli pyytämättä :)

Tyypilliseen tapaan aika kului enemmän suu vaahdotessa, eikä kuvia ottaessa, mutta ohessa tulee jotain pientä.

Vieraat olivat saaneet varsin hyvän hotellidiilin täältä. Ilmeisesti oli varattu booking.comista. Olikohan hinta noin 50 puntaa per yö per nenä ja paikkaan nähden hyvä diili. Hotla sijaitsee ihan Tottenham Court Roadin kyljessä. Kävelymatka Sohoon, Oxford Streetille ja hyvät julkiset kulkuyhteydet (tuubi, sekä bussi)

Perjantaina menimme illalla kävelemään Sohon alueelle ja söimme italialaisessa ravintolassa pasta-annokset. Lauantaina aamupäivästä pyörimme Camdenin hurlumheissä (mikä oli varsin oiva juttu siinä mielessä, että tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun itsekkään siellä oikeasti hengasin). Shoppailu jatkui Oxford Streetillä.

Päivä veti meidät kaikki siinä määrin veteliksi, että illan startti venyi myöhäiseksi ja se vietettiin suht rauhallisissa merkeissä.

Sunnuntaina menimme aamupäivästä Tate Moderniin ja söimme (taas) pubissa fish and chipsit (namsk). Toinen vieraista lähtikin jo sunnuntai-ilatana kotia kohden ja me jäljelle jääneet repäisimme ja menimme elokuviin!

Maanantaina suuntasimme sitten Nottinghamiin moikkaamaan jäljelle jääneen vieraan lapsuudenystävää. Bussi Kings Crossille menee aivan taloni edestä, mutta siitä huolimatta oli hetki kylmähiki niskassa, että myöhästymmekö. Jotenkin matka-aikojen arvioiminen on täällä todella hankalaa ja nämä pari lähtöä ovat nyt opettaneet minua lisäämään ainakin sen ylimääräisen vartin kaikkeen, jos on siis oikeasti joku tietty kellonaika jolloin se bussi tai juna strattaa. No ehdittiin kummiskin ja juna Nottiin kesti pari tuntia, jolloin saattoi taas ihastella maalaismaisemia.

Nottinghamisssa käpöteltiin ympäriinsä ja lääsyttiin syntyjä syviä. Piipahdettiin kaupoissa ja pubissa.

Splät. Nottinghamin linnaan ei päässyt.

Siispä pubiin kävi tiemme.

Uhmasivat Englannin vanhimmaksi.

Puhalsin varkaiden ruhtinaan korvaan.

Tarina kertoo, että kuvun alla oleva kaljuuna olisi kirottu ja sitä koskevat kuolemaan tuomittuja.

Tämä talo oli myynnissä. Jollekkin kesämökki?

Tiistai-aamusta kävimme pyörähtämässä Covent Gardenilla syömässä Crepet

Sokurihammas oli mielissään.

 
ja vuokrasimme Hyde Parkissa pyörät ja kävimme toteamassa Buckinghamin palatsin edustalla, että talon emäntä oli himassa (lippu oli salossa).

Viikonloppu oli kyllä varsin ihana. Tänne on hetkeksi tullut varsinainen lämpöaalto (joka ennusteiden mukaan kyllä päättyy tänään) ja se alkoi vieraiden saapumispäivänä. Keli oli siis mitä mahtavin ja seura hyvää. Ja henkilökohtaisesti koin itsekin olleeni ikäänkuin pienellä minilomalla "omassa" kaupungissani ja se oli tosi kivaa!

Kummatkin vieraista poistuvat siis tiistai iltaan mennessä ja sen jälkeen, kun olin heittänyt viimeiset hyvästit ajattelin kävellä Marylebonen kautta kotia kohden. Sattumalta matkan varrelle osui kuitenkin Getty Imagesin galleria, jossa oli Marilyn Mornoe näyttely! (Marilynin koen henkilökohtaisesti kiehtovaksi hahmoksi, joten pitihän galleriassa piipahtaa. Ilmainen kun oli)

Kolttuja.

Siinä missä olen Los Angelesissa todennut, että mimmin toffo on ollut kyllä melkoisen minimaalinen, niin totesin noita pukuja pällistellessä, että siinä missä neito edustaa tätä nykyä "rehevää fiftari naiskauneutta", on hänkin ollut kyllä varsinainen keiju. Sikälimikäli pukujen kokoja on uskominen.

Kummaa sapuskaa

Koska kummiskin oleilen länsimaassa, ei ruokakulttuuri ole täällä lainkaan niin mielenkiintoinen, kuin esim. kaukoidässä tai afrikassa. Mutta pieniä kummia jännittävyyksiä ja huomioita on täälläkin tullut tehtyä.

Ruokakauppamarkkinoita dominoivat kaksi isoa kauppaketjua Tesco ja Sainsbury's. Näitä on joka nurkalla, eri koissa. Muita vastaavia on Morrisons ja Waitrose (jotka tosin edustavat eri "vaurausasteita", mutta ketjuja yhtäkaikki). Näitä on tosin hieman harvemmassa. Kauempana törmää Asdaan, Aldiin ja Lidliin (Lidli löytyy kotinurkilta - jee! - mutta niille voi maksaa vaan kähjyllä. Pyh). Luonnollisesti kaupoista löytyy vihannekset, leivät ja lihat jne. mutta huvittava pikku ero Suomeen on, että lähestulkoon poikkeuksetta kaikki liha on marinoimatonta (henkilökohtaisesti pidän tätä HUIMANA plussana), missä Suomessa kaikki lillii aina jonkinlaisessa liemessä ja maustamattomasta prodesta saa maksaa enemmän.

Marks & Spencer myy ruokaa myös, mutta tuntuu olevan erikoistunut puolivalmisteisiin. Puolivalmistekulttuuri on täällä välillä jo taiteen tasoa ja onhan se tekemässä tuloaan myös pohjolaan (iso dislike täältä).

Rafloista en ala tässä puhua, koska niitä on kaupunki pullollaan ja koska en ole varsinaisesti täällä turreilemassa, on hyvissä ravintoloissa tullut syötyä luvattoman vähän. Luotan siihen, että jahka vieraita alkaa saapua, on sitten syytä käydä ravinteleissa.

Pikaruokapaikkoja löytyy ilmanmuuta suuren maailman malliin ja jotkut ihan hyviäkin (Wasabi ja Pret A Manger), mutta mikä on itsellä pistänyt silmään, että tällaisia Kentucky Fried Chicken kopioita on hurjan paljon... itse en ole kyllä käynyt ainoassakaan. Kaverin kanssa koettu KFC elämys New Yorkin Staten Islandilla riittää mulle.

Asioita, joita kaipaan Suomesta - raejuusto ja kevytkermaviili.

Raejuustoa täältä löytyy, mutta se ei ole lähimainkaan samaa, kuin Suomessa. Täällä se on semmoista kummaa jogurttia, jossa on kinkaleita joukossa. Maku on hyvin jogurttimainen. Toki kyllä sitäkin täällä syö, muttei lainkaan samalla tavalla, kuin Suomessa. Itse sekoitan sitä jogurtin joukkoon ja hedelmien kanssa maittaa varsin hyvin. Suomessahan tämä menisi rienauksesta.

Rasvaton Fromage Frais nimellä menevä on jotain jogurtin ja rahkan väliltä ja näin ollen minä käytän sitä jogurtin ominaisuudessa :D. Rahkaa löytyy, mutta se on kyllä varsin kallista.Rahkaa myös kuvailtiin ainakin yhden purkin kyljessä juustona, jota tulisi käyttää levitteen tavoin (WOOT?!?! - Te vääräuskoiset!)

Mitä taas löytyy täältä, muttei suomesta, on erilaiset papusalaatit (NAAAAAMSK!!)

ja hummus (NAAAAAAMSK!!)
Hummuksesta on motoutunut oman kotiruokailun kulmakivi. Oikeesti. Sitä voi läntätä kaikkeen.

Opiskelijalurkin arkea.

Viimeiset viikot on aika rientänyt häkellyttävää vauhtia. Monet kaverit Suomesta ovat alkaneet konkreettisesti toteuttamaan Lontooseen tuloa. Lentolippuja on ostettu, suunnitelmia on tehty. Ensimmäinen toverierä saapuu huomenna. Ja täytyy nyt heittäytyä hieman imeläksi ja todeta, että on kovin ihanaa, että monet ovat tulossa. Toki tajuan, että pelkästään minä en ole se mitä tullaan tapaamaan, myös itse kaupunkia, mutta on se kivaa, että tulevat nyt, kun minä täällä kerran olen  :)

Tällä viikolla olen laiminlyönyt kameran mukana kantamisen, joten pistän hieman kuvasaldoa viime viikosta.

Meillä on kämpässä melko hauska katto. Sinne ei ole ihan yhtä helppoa päästä, kuin amerikkalaisissa tilannekomedioissa. Vaatii pientä punnertamista ja akrobatiaa, mutta on ainakin minun mielestäni sen arvoista. Kun on laiska olo, eikä jaksa lähteä kaupungin sekametelisoppaan voi muutaman auringonsäteen nauttia katolla.

Viime viikolla tuli lounastettua puistossa useammankin kerran. Matkalla paikalle, kädelle hyppäsi tällainen vapaamatkustaja.

alkoi tosin purra tai jotain, jolloin sai lähtöpassit.

Tyttöjen kanssa yritettiin kovasti ottaa hyppykuvia, mutta mun kameralla ei saatu onnistumaan. Niinpä surffasimme.

ja minä hyppäsin yksin

Yhden pikinikin päätteeksi käpöteltiin Marylebonen alueella. Marylebone on Oxford Streetin pohjoispuolella ja asuinalueena yksi Lontoon vauraimmista. Mikä luonnollisesti näkyy taloista ja katujen kunnosta..

Varakkaalla alueella myydään myös varakkaan tavaraa ja oheinen kuva on isosiskolle.

Jakobsenin harmaa tuoli lähtis täällä n. 3000 tonniin (puntaan). Sillälailla.

Yksi ehtoo kävin myös kävelyllä yksikseni ja pohdin syntyjä syviä, mutta tämä näkymä pysäytti.

Lopuksi vielä todettakoon, että tulinen tuubamies oli vaihtanut paikkaa ja epäilen,että universumi yrittää kertoa mulle jotain. Olihan tämä jo kolmas kerta kun herraan törmään.

Keikalle, keikalle.

Viime lauantain riennoissa.

Florence + The Machine on kehittynyt täällä ollessa yhdeksi suosikki artisteistani ja onhan kokoonpano täällä hieman kovempi nimi, kuin esim. Suomessa. Mimmi tosin promoaa uutta albumiaan melko ansioituneesti, että epäilenpä suosion rantautuvan Suomeenkin jossain vaiheessa.

Tähän video lurituksesta, joka uppoaa sanoituksineen kaikkineen meikäläiseen tällä hetkellä kuin kuuma veitsi voihin.

Parisen viikkoa sitten totesin, että mimska keikkailee Lontoossa ja yksi vaihtareista oli halukas lähtemään keikalle myös. Totesimme kuitenkin, että keikka on loppuunmyyty.

Netistä löytyi jälleenmyyntilippuja, tuplat alkuperäisestä hinnasta luonnollisesti (alkuperäinen hinta menee nimityksellä facevalue, tälle keikalle se olisi ollut 30 punnan kieppeillä). Näitä jälleenmyyntisivustoja on ilmeisesti ihan virallisiakin, kuten http://www.seatwave.com ja http://www.getmein.com/ . Lippuja kaupataan myös siellä Gumtreessa, mutta kuten tarina myöhemmin kertoo, en itse lähtisi sitä kautta ostamaan.

Me emme kuitenkaan lähteneet ostamaan lippuja näiltä virallisiltakaan jällenmyyntisivustoilta, vaan luotimme siihen, että konsertin ulkopuolella olisi halukkaita trokareita.

Ja olihan niitä.

Samantien, kun saavuimme alueelle, tuli vastaan hessuhopon oloinen miekkonen, joka tasaiseen äänen mantrasi "anybody got spare tickets? spare tickets anybody? sparetickets?" Me totesimme, että ei ole, mutta haluamme ostaa. Kuulemma maksaisi 125 kipale - just joo. Hän kysyy, että millä hinnalla olemme valmiit ostamaan. Johon vastasimem n 60-70 puntaa.

Swiuh! Se katos, kuin Houdini.

Hetkenpäästä hän tulee takaisin ja toteaa, että löysi kaksi lippua meille.

Tässä vaiheessa olimme kuitenkin jo valmiit pelaamaan ja muina miehinä juttelimme järjestyksenvalvojalle muunmuassa siitä minkänäköisiä aidot liput ovat jne. Olimme olevinamme niin khuul ja mieshän tietysti otti nokkiinsa ja häipyi.

Tässä teimme virheen.

Olisi pitänyt ottaa ne liput mitkä tämä miekkonen meille löysi, koska loppupeleissä aloimme pelaamaan trokariden kanssa liikaa ja jäimme ilman!

Pelin henki on näet se, että konsertteihin tulee paljon ihmisiä vapaalipuilla tai ihmisiä, jotka ovat ostaneet muutaman ylimääräisen ja kaverit eivät tulletkaan. Nämä trokarit sitten ostavat nämä ylimääräiset liput ja myyvät ne eteenpäin. Trokarit ovat selvästi "ammattilaisia" ja osaavat pelinsä hyvin. Ravaavat edestakaisin valtavan rakennuksen ympärillä ja jossain määrin ovat jopa avuliaita halukkaita ostajia kohtaan, mutta voitto mielessä luonnollisesti.

Muutaman kerran meille olisi ollut lippuja tarjolla, mutta aloimme tinkaamaan liikaa ja näin ne menivätkin nenän edestä :D

Noh, onneksemme sekä minä, että seuralaiseni olemme kokeneet elämässä suurempiakin pettymyksiä ja touhun seuraaminen oli itsessään jo niin hulvaton kokemus, että emme jääneet täysin tyhin käsin.

Itse konsertti oli muuten Alexandra Palace:ssa, josta on melko messevät näkymät kaupungin ylle.

Kuvassahan ei maisemaa näy, mutta oli kyllä hienoa näky.

Iltahan päätyi loppupeleissä niin, että menimme Alexandra Palace:n yhteydessä olevaan baariin, johon oli kerääntynyt 4 muutakin liputonta naista (näistä kolme olivat ostaneet "lipun" gumtreen kautta. Kuulemma käyty tekstiviestittely oli ollut varsin aidon ja sydämellisen oloista ja raha, sekä lippu olivat vaihtaneet omistajaa käteisellä. Lippu oli kuitenkin feikattu ja oli e-lipun näköinen ulkoisesti. Tytöt kertoilivat, että joihinkin konsertteihin on myynnissä myös e-lippuja, joten tämän vuoksi he menivät ansaan... itse kuitenkin otin heidän tarinastaan opiksi, että jos lippu on e-lipun näköinen, älä osta). Istuimme baarissa, joimme viiniä ja kuuntelimme hetken yhden i-phonesta konsertin livetaltiointia. Lopulta päädyimme yhden tytöistä mukana Crouch Endiin pubiin ja siitä kahdestaan Camdeniin hillumaan.

pitkä ja pätkä

En tiedä pitäisikö luovuttaa tuon kuvaamisen suhteen, koska näemmä en hipatessa muista kuvata muutakuin poislähtiessä :D

Vaikka alkuperäinen suunnitelma ei toteutunut, hauska ilta silti.

Lontoossa asuminen - hyvät ja huonot alueet

Kuten jo kerran olen maininnut, on minulle kerrottu, että Lontoossa ei varsinaisesti ole yksinomaan hyviä tai huonoja alueita. Mutta tämä riippuu siitä keneltä kysyy. Valitettavasti en ole asunut täällä tarpeeksi kauaa, että osaisin varmuudella sanoa oman mielipiteeni. Sen verran olen kuitenki oppinut, että kun täällä aikansa oleilee oppii alueen tason kyllä huomaamaan ja aistimaan. Rakennusten siisteys, kaupat, kahvilat, metroasemien kunto jne. kertovat kyllä tarkalle silmälle, että mistä on kyse.

Mutta sekin on kyllä totta, että joka alueella on omat hyvät ja huonot katunsa. Esimerkiksi itse asun Kentish Townissa, jota siis pidetään yleisesti ihan ok alueena. Valitettavasti kuitenkin on todettava, että tämä nimenomainen kotikatu ei selvästikkään ole sitä kaikkein siisteimmin asuitettua (tämon kyllä suht iso katu), mutta heti tältä poikkeavat kadut ovat selvästi "somempia".

Alueesta kertoo jotain council flat:it. Nämä kyseiset asuinrakennukset ovat siis valtaosin sosiaaliavustuksen varassa elävien ihmisten asuttamia ja näin ollen niissä on huomattavissa jonkinlaista sosiaalisten ongelmien kerääntymistä.

Itselleni kertakaikkisen mielenkiintoinen ilmiö on, että nämä council flatit tuppaavat olemaan yleensä niitä kaikkein korkeimpia rakennuksia - miettikää mitkä näkymät! Ja sen olen ollut huomaavinani myös, että monasti nämä sijaitsevat myös otollisimpien kulkuyhteyksien päässä. Toisinaan ihan metroasemaa vastapäätä.

Yhtä mielenkiintoista on puhe siitä, että kuulemani mukaan natiivi Britille "laadukas koti" on yleensä nimenomaan 'matala'.

Mutta tämähän mun mielestä kertoo nimenomaan siitä sisäänjuurtuneesta käsityksestä noista Council Flateistä ja siitä kuinka "oman arvonsa tunteva" natiivi mieluummin asuisi yllä olevassa talossa kuin näissä.

Toinen tämmönen juttu minkä kuulin (tämä on puoliksi kyllä kieli poskella kerrottu) on, että se mikä suurista ruokakauppaketjuista on alueen pääruokakauppana kertoo jotain.

Eli jos pääkadulla on :
Iceland - ei hyvä
Tesco ja Morrisons - paranee
Sainsbury's - se on jo laatua
Waitrose - wohoo, nyt ollaan jo matkalla kroisoslandiaan!

Kaikenkaikkiaan tämä puhe kuulostaa omaan korvaani melko elitistiseltä. Suomalainen minussa kysyy, että hei mitä väliä. Mutta ilmeisestä nämä asiat ovat jossain määrin brittiläisessä kulttuurissa olennaisia ilmiöitä ja koska mää olen täällä tarkkailijana koen tämmöiset kummallisuudet mielenkiintoisina.

Edit: Itse olen kyllä ollut huomaavinani, että Icelandeja on usein niillä tosi vilkkailla alueilla ja kaduilla ja hetken matkan päästä löytyy Waitrosekin ... ? -> Ehkäpä tätä ei kannata ottaa niin kirjaimellisesti. 

Loppuun koen pakottavaa tarvetta laittaa oheisen kuvan

Kuva on yksi pienempi katu omilla huudeilla. Eli voitaneen todeta, että niitä pastellin värisiä tönöjä löytyy muualtakin kuin pelkästään Notting Hillistä! :)

Rikollisuudesta

Suomessa on kuulemma uutisoitu (lööpeissä), että Lontoossa on jostain vedestä noukittu joku näyttelijä.

Kun mulle tästä mainittiin, ei ollut hajuakaan, että mistä on kyse. Sitten muistin, että olin tuubissa nähnyt jonkun lehdessä pienen pienen kirjoituksen, jostain East Endersin näyttelijästä, jonka ruumis oli nyt ilmeisesti löydetty.

Tein pientä nettitutkimusta ja kyse on todentotta viikon kateissa olleesta naishenkilöstä, joka on natiivi lontoolainen. Asui idässä sijaitsevalla Bethnal Greenin alueella. Viikon ajan ovat naisen veljet olleet liikekannalla ja yrittäneet saada Bethnal Greenin alueen asukkaita auttamaan naisen löytämisessä.

Nyt hänet on ilmeisesti löydetty yhdestä Thamesin kanaaleista ja toinen naisen veljistä on pidätetty.

Tai "hänet"on harhaanjohtava ilmaus. Raajat ja pää on ilmeisesti vielä kateissa.

Suomesta tullut viesti oli luonnollisesti luokkaa 'olethan varovainen siellä' - tottakai. Yritän parhaani.

Tämä sai kuitenkin pohtimaan Lontoon rikollisuutta ja siitä uutisointia.

Kaikenkaikkiaan se fiilis, mikä mulle on tullut Lontoon pimeästä puolesta on, että täällä tapahtuu ani harvoin silmittömiä viharikoksia tai rikoksia, joiden motiivi on vain käydä johonkin käsiksi ja jota sitten selitetään jälkeenpäin lauseella: "oli pakko, kun on niin paha olla" tai "tuli pakottava tarve".

Karmeaa on todeta, että vaikka ei tämä ole Suomessa arkipäivää, kaikki suomalaiset tietävät mistä puhun.

Näistä väkivallanteoista myös uutisoidaan Suomessa hyvin suureellisesti ja kummallista on, että tämä löytynyt näyttelijäkin on noteerattu Suomessa. Täällä tapaus on ainakin toistaiseksi saanut vain hyvin pienen maininnan...

Nyt ei parane ymmärtää väärin. En vähättele tapausta, enkä yritä maalailla tästä kaupungista ruusuista kuva. Harvase päivä täällä pääsee joku hengestään. Mutta lähes poikkeuksetta nämä kuolemantapaukset liittyvät järjestäytyneeseen rikollisuuteen, huumekauppaan ja jengien välienselvittelyyn - mikä ei toki tee menetetyistä hengistä yhtään sen vähempiarvoisia, jonkun sisarus, lapsi tai vanhempi se henkilö aina on.

Yllättävä tieto minulle oli myös se, että "knife-crime" on täällä huomattavasti yleisempää kuin se, että joku ammuttaisiin. Ja kaikki keiden olen kuullut joutuneen ryöstön kohteeksi on nimenomaan ryöstetty puukolla uhaten.

Ryöstely ja taskuvarkaudet täällä ovatkin ihan arkipäivää ja tavaroiden kanssa saa oikeasti olla tosi tarkkana. Kämppikseltä on nyysitty kolme puhelinta. Norjalaiselta kaverilta yksi. Lompakot ja laukut katoaa alta aikayksikön, jos ne johonkin jättää "hetkeksi" vartioimatta.

Toistaiseksi olen minä välttynyt ikävyyksiltä (kop kop) ja en itse ainakaan osaa muuten itseäni suojella, kuin olla tietoisesti hakeutumatta niille pimeille kujille tai tyhjille kaduille. Mennä määrätietoisesti eteenpäin ja kuunnella omaa sisustaa. Jos joku tilanne tuntuu vähän kummalta, hakeutua tilanteesta pois. Toistaiseksi kokemukseni öisestä Lontoosta on sama kuin esimerkiksi New Yorkista. Tämä kaupunki on aina niin täynnä ihmisiä, että hyvin harvoin olet yksin. Edes keskellä yötä.

Elossa ollaan

Viime kirjoituksesta on jo viikko. Bloggerin teksteissä on muutamia puolivalmiita kirjoituksia, mutta jotenkin erinäiset pikku hankaluudet on laiskistuttaneet tässä bloggaamisessa.

Ensinnäin uskollinen läppärini on kuoleman porteilla. Varmaan sen ehkä vois jotenkin vielä pelastaa, mutta kun en pahaksi onnekseni ole järin tietoteknisesti orientoitunut ihminen, on kynnys ongelman tutkailuun aika suuri. Luulen, että koko touhu alkoi siitä, että juuri ennen lähtöä asennettiin koneelle virallinen office 2010 -paketti, jonka seurauksena "jäin kiinni" epävirallisesta Windowsista. Nyt kone ilmeisesti yrittää koko ajan päivittää jotain ohjelmaa, jonka seurauksena se on hidas kuin vuoden -95 nettiyhteys. Ja pala palalta se muuttuu hitaammaksi ja ongelmallisemmaksi käyttää. Nyt en esim. meinaa saada kuvia mistään pihalle, tai ladattua MP3een lisää musaa, koska kone ei rekisteröi USBpiuhaa, jonka tökkään sen kitusiin. Hmph. Tyhmä kone. Ei vaan. Hienostihan se on pelannut ja sentimentaalinen minä juurikin katsoi viime kesän matkakuvia, joissa veijari oli menossa mukana. Uuden ostan kummiskin het kun Suomessa olen. Hmph.

Edit: Uudelleen käynnistys ja sain kuvia pihalle. jee!

Keli on täällä myös viimepäivinä kääntynyt päälaelleen. Keväisen lämpimät kelit on vaihtunut sateeseen ja jäätävään tuuleen. Juurikin semmosia päiviä, kun haluaisi vaan käpertyä sisälle lukemaan kirjaa ja juomaan teetä.

Olen nyt myös jossain määrin luopunut ajatuksesta hankkia töitä. Kaikenkaikkiaan tämä osoittautui hankalammaksi, kuin olin kuvitellut. Suomessa näet kokemukseni työnhausta on ollut se, että noi 90% työhaastattelusta, joissa olen ollut on aina johtanut siihen, että olen työn myös saanut. Täällä rekrytointiprosessi on selvästi erilainen - monen monituista puhelua, monta tapaamista, rekryfirmoja ja selvästi firmat haastattelevat suuremman volyymin ihmisiä, kuin Suomessa. Mielessä on tietty käynyt se, että onkohan hakemuksessani jotain vialla. Jostain nettikeskustelusta meinaan bongasin sen, että Briteissä on niin kovat lait syrjinnästä, että CVhen ei parane laittaa sukupuolta tai syntymäaikaa (?!?!?).

Jos nyt luotujen kontaktien johdosta sattuisi joku työ syliin putoamaan (not) niin toki sen ottaisin, mutta toistaiseksi ajattelin kuunnella universumin sanomaa ja yrittää keskittyä opintoihin. Maaliskuun lopun jälkeen alkaa myös suht tasainen vierailijoiden virta (mikä on IHANAA!), että joku työ haittaisi aika ikävästi kavereiden kestitsemistä. Toki tämä tarkoittaa nyt sitä, että rahojen kanssa on oltava hieman skarpimpi.

Edit: Josta puheenollen. Ensimmäinen kaasu ja sähkölasku tuli, joka tekee liki 50 puntaa per nenä, VITTU!  Ei siinä muuten, muutakuin se on mun käsittääkseni pelkältä helmikuulta ... toki se oli alussa myös kylmä kuukausi, mutta silti. Hesus.

Seuraavana hieman kuvasaldoa viimeiseltä kuluneelta viikolta

Täällä on sallittua tuoda elukoita julkisiin ja satunnaisesti niihin törmääkin. Tämä oli yhden lepakkopariskunnan muffe kotibussissa.

Ihana paikka Lontoossa: Neal's Yard. Kyseessä vaan siis tommonen kuja Sohon suunnilla, mutta jotenkin niin symmpis paikka.

Neal's Yard. Kaikenlaista hippiäsravintelia sieltä löytyy.

... ja juustopuoti.

Ja liitutaulu, johon oli kirjoitettu tällaista viisautta.

Lauantaina alkoi ilma jo kylmetä, mutta me uhmasimme sitä piknikillä Hyde Parkissa. Juhlistettiin siis yhden mirkun synttäreitä.

Kystä kyllä.

Sitten mentiin Camdeniin rimpsalle ja uskomatonta kyllä sain koko poppoon mukaan hömpätykseen.

Nyt pitää jo hilpasta koululle ja alkaa oikeasti miettimään, että mistä sitä esseetä kirjottais. Kraah.