keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Elossa ollaan

Viime kirjoituksesta on jo viikko. Bloggerin teksteissä on muutamia puolivalmiita kirjoituksia, mutta jotenkin erinäiset pikku hankaluudet on laiskistuttaneet tässä bloggaamisessa.

Ensinnäin uskollinen läppärini on kuoleman porteilla. Varmaan sen ehkä vois jotenkin vielä pelastaa, mutta kun en pahaksi onnekseni ole järin tietoteknisesti orientoitunut ihminen, on kynnys ongelman tutkailuun aika suuri. Luulen, että koko touhu alkoi siitä, että juuri ennen lähtöä asennettiin koneelle virallinen office 2010 -paketti, jonka seurauksena "jäin kiinni" epävirallisesta Windowsista. Nyt kone ilmeisesti yrittää koko ajan päivittää jotain ohjelmaa, jonka seurauksena se on hidas kuin vuoden -95 nettiyhteys. Ja pala palalta se muuttuu hitaammaksi ja ongelmallisemmaksi käyttää. Nyt en esim. meinaa saada kuvia mistään pihalle, tai ladattua MP3een lisää musaa, koska kone ei rekisteröi USBpiuhaa, jonka tökkään sen kitusiin. Hmph. Tyhmä kone. Ei vaan. Hienostihan se on pelannut ja sentimentaalinen minä juurikin katsoi viime kesän matkakuvia, joissa veijari oli menossa mukana. Uuden ostan kummiskin het kun Suomessa olen. Hmph.

Edit: Uudelleen käynnistys ja sain kuvia pihalle. jee!

Keli on täällä myös viimepäivinä kääntynyt päälaelleen. Keväisen lämpimät kelit on vaihtunut sateeseen ja jäätävään tuuleen. Juurikin semmosia päiviä, kun haluaisi vaan käpertyä sisälle lukemaan kirjaa ja juomaan teetä.



Olen nyt myös jossain määrin luopunut ajatuksesta hankkia töitä. Kaikenkaikkiaan tämä osoittautui hankalammaksi, kuin olin kuvitellut. Suomessa näet kokemukseni työnhausta on ollut se, että noi 90% työhaastattelusta, joissa olen ollut on aina johtanut siihen, että olen työn myös saanut. Täällä rekrytointiprosessi on selvästi erilainen - monen monituista puhelua, monta tapaamista, rekryfirmoja ja selvästi firmat haastattelevat suuremman volyymin ihmisiä, kuin Suomessa. Mielessä on tietty käynyt se, että onkohan hakemuksessani jotain vialla. Jostain nettikeskustelusta meinaan bongasin sen, että Briteissä on niin kovat lait syrjinnästä, että CVhen ei parane laittaa sukupuolta tai syntymäaikaa (?!?!?).

Jos nyt luotujen kontaktien johdosta sattuisi joku työ syliin putoamaan (not) niin toki sen ottaisin, mutta toistaiseksi ajattelin kuunnella universumin sanomaa ja yrittää keskittyä opintoihin. Maaliskuun lopun jälkeen alkaa myös suht tasainen vierailijoiden virta (mikä on IHANAA!), että joku työ haittaisi aika ikävästi kavereiden kestitsemistä. Toki tämä tarkoittaa nyt sitä, että rahojen kanssa on oltava hieman skarpimpi.

Edit: Josta puheenollen. Ensimmäinen kaasu ja sähkölasku tuli, joka tekee liki 50 puntaa per nenä, VITTU!  Ei siinä muuten, muutakuin se on mun käsittääkseni pelkältä helmikuulta ... toki se oli alussa myös kylmä kuukausi, mutta silti. Hesus.

Seuraavana hieman kuvasaldoa viimeiseltä kuluneelta viikolta


Täällä on sallittua tuoda elukoita julkisiin ja satunnaisesti niihin törmääkin. Tämä oli yhden lepakkopariskunnan muffe kotibussissa.




Ihana paikka Lontoossa: Neal's Yard. Kyseessä vaan siis tommonen kuja Sohon suunnilla, mutta jotenkin niin symmpis paikka.




Neal's Yard. Kaikenlaista hippiäsravintelia sieltä löytyy.




... ja juustopuoti.




Ja liitutaulu, johon oli kirjoitettu tällaista viisautta.




Lauantaina alkoi ilma jo kylmetä, mutta me uhmasimme sitä piknikillä Hyde Parkissa. Juhlistettiin siis yhden mirkun synttäreitä.




Kystä kyllä.




Sitten mentiin Camdeniin rimpsalle ja uskomatonta kyllä sain koko poppoon mukaan hömpätykseen.

Nyt pitää jo hilpasta koululle ja alkaa oikeasti miettimään, että mistä sitä esseetä kirjottais. Kraah.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti