Keikalle, keikalle.

Viime lauantain riennoissa.

Florence + The Machine on kehittynyt täällä ollessa yhdeksi suosikki artisteistani ja onhan kokoonpano täällä hieman kovempi nimi, kuin esim. Suomessa. Mimmi tosin promoaa uutta albumiaan melko ansioituneesti, että epäilenpä suosion rantautuvan Suomeenkin jossain vaiheessa.

Tähän video lurituksesta, joka uppoaa sanoituksineen kaikkineen meikäläiseen tällä hetkellä kuin kuuma veitsi voihin.

Parisen viikkoa sitten totesin, että mimska keikkailee Lontoossa ja yksi vaihtareista oli halukas lähtemään keikalle myös. Totesimme kuitenkin, että keikka on loppuunmyyty.

Netistä löytyi jälleenmyyntilippuja, tuplat alkuperäisestä hinnasta luonnollisesti (alkuperäinen hinta menee nimityksellä facevalue, tälle keikalle se olisi ollut 30 punnan kieppeillä). Näitä jälleenmyyntisivustoja on ilmeisesti ihan virallisiakin, kuten http://www.seatwave.com ja http://www.getmein.com/ . Lippuja kaupataan myös siellä Gumtreessa, mutta kuten tarina myöhemmin kertoo, en itse lähtisi sitä kautta ostamaan.

Me emme kuitenkaan lähteneet ostamaan lippuja näiltä virallisiltakaan jällenmyyntisivustoilta, vaan luotimme siihen, että konsertin ulkopuolella olisi halukkaita trokareita.

Ja olihan niitä.

Samantien, kun saavuimme alueelle, tuli vastaan hessuhopon oloinen miekkonen, joka tasaiseen äänen mantrasi "anybody got spare tickets? spare tickets anybody? sparetickets?" Me totesimme, että ei ole, mutta haluamme ostaa. Kuulemma maksaisi 125 kipale - just joo. Hän kysyy, että millä hinnalla olemme valmiit ostamaan. Johon vastasimem n 60-70 puntaa.

Swiuh! Se katos, kuin Houdini.

Hetkenpäästä hän tulee takaisin ja toteaa, että löysi kaksi lippua meille.

Tässä vaiheessa olimme kuitenkin jo valmiit pelaamaan ja muina miehinä juttelimme järjestyksenvalvojalle muunmuassa siitä minkänäköisiä aidot liput ovat jne. Olimme olevinamme niin khuul ja mieshän tietysti otti nokkiinsa ja häipyi.

Tässä teimme virheen.

Olisi pitänyt ottaa ne liput mitkä tämä miekkonen meille löysi, koska loppupeleissä aloimme pelaamaan trokariden kanssa liikaa ja jäimme ilman!

Pelin henki on näet se, että konsertteihin tulee paljon ihmisiä vapaalipuilla tai ihmisiä, jotka ovat ostaneet muutaman ylimääräisen ja kaverit eivät tulletkaan. Nämä trokarit sitten ostavat nämä ylimääräiset liput ja myyvät ne eteenpäin. Trokarit ovat selvästi "ammattilaisia" ja osaavat pelinsä hyvin. Ravaavat edestakaisin valtavan rakennuksen ympärillä ja jossain määrin ovat jopa avuliaita halukkaita ostajia kohtaan, mutta voitto mielessä luonnollisesti.

Muutaman kerran meille olisi ollut lippuja tarjolla, mutta aloimme tinkaamaan liikaa ja näin ne menivätkin nenän edestä :D

Noh, onneksemme sekä minä, että seuralaiseni olemme kokeneet elämässä suurempiakin pettymyksiä ja touhun seuraaminen oli itsessään jo niin hulvaton kokemus, että emme jääneet täysin tyhin käsin.

Itse konsertti oli muuten Alexandra Palace:ssa, josta on melko messevät näkymät kaupungin ylle.

Kuvassahan ei maisemaa näy, mutta oli kyllä hienoa näky.

Iltahan päätyi loppupeleissä niin, että menimme Alexandra Palace:n yhteydessä olevaan baariin, johon oli kerääntynyt 4 muutakin liputonta naista (näistä kolme olivat ostaneet "lipun" gumtreen kautta. Kuulemma käyty tekstiviestittely oli ollut varsin aidon ja sydämellisen oloista ja raha, sekä lippu olivat vaihtaneet omistajaa käteisellä. Lippu oli kuitenkin feikattu ja oli e-lipun näköinen ulkoisesti. Tytöt kertoilivat, että joihinkin konsertteihin on myynnissä myös e-lippuja, joten tämän vuoksi he menivät ansaan... itse kuitenkin otin heidän tarinastaan opiksi, että jos lippu on e-lipun näköinen, älä osta). Istuimme baarissa, joimme viiniä ja kuuntelimme hetken yhden i-phonesta konsertin livetaltiointia. Lopulta päädyimme yhden tytöistä mukana Crouch Endiin pubiin ja siitä kahdestaan Camdeniin hillumaan.

pitkä ja pätkä

En tiedä pitäisikö luovuttaa tuon kuvaamisen suhteen, koska näemmä en hipatessa muista kuvata muutakuin poislähtiessä :D

Vaikka alkuperäinen suunnitelma ei toteutunut, hauska ilta silti.