Opiskelijalurkin arkea.

Viimeiset viikot on aika rientänyt häkellyttävää vauhtia. Monet kaverit Suomesta ovat alkaneet konkreettisesti toteuttamaan Lontooseen tuloa. Lentolippuja on ostettu, suunnitelmia on tehty. Ensimmäinen toverierä saapuu huomenna. Ja täytyy nyt heittäytyä hieman imeläksi ja todeta, että on kovin ihanaa, että monet ovat tulossa. Toki tajuan, että pelkästään minä en ole se mitä tullaan tapaamaan, myös itse kaupunkia, mutta on se kivaa, että tulevat nyt, kun minä täällä kerran olen  :)

Tällä viikolla olen laiminlyönyt kameran mukana kantamisen, joten pistän hieman kuvasaldoa viime viikosta.

Meillä on kämpässä melko hauska katto. Sinne ei ole ihan yhtä helppoa päästä, kuin amerikkalaisissa tilannekomedioissa. Vaatii pientä punnertamista ja akrobatiaa, mutta on ainakin minun mielestäni sen arvoista. Kun on laiska olo, eikä jaksa lähteä kaupungin sekametelisoppaan voi muutaman auringonsäteen nauttia katolla.

Viime viikolla tuli lounastettua puistossa useammankin kerran. Matkalla paikalle, kädelle hyppäsi tällainen vapaamatkustaja.

alkoi tosin purra tai jotain, jolloin sai lähtöpassit.

Tyttöjen kanssa yritettiin kovasti ottaa hyppykuvia, mutta mun kameralla ei saatu onnistumaan. Niinpä surffasimme.

ja minä hyppäsin yksin

Yhden pikinikin päätteeksi käpöteltiin Marylebonen alueella. Marylebone on Oxford Streetin pohjoispuolella ja asuinalueena yksi Lontoon vauraimmista. Mikä luonnollisesti näkyy taloista ja katujen kunnosta..

Varakkaalla alueella myydään myös varakkaan tavaraa ja oheinen kuva on isosiskolle.

Jakobsenin harmaa tuoli lähtis täällä n. 3000 tonniin (puntaan). Sillälailla.

Yksi ehtoo kävin myös kävelyllä yksikseni ja pohdin syntyjä syviä, mutta tämä näkymä pysäytti.

Lopuksi vielä todettakoon, että tulinen tuubamies oli vaihtanut paikkaa ja epäilen,että universumi yrittää kertoa mulle jotain. Olihan tämä jo kolmas kerta kun herraan törmään.