Maamerkkejä

Kuljen kouluun tätä nykyä enimmäkseen bussilla. Se lähtee suoraan ovelta ja pudottaa hieman lähemmäs, kuin tuubi. Hidas se kyllä on. Todella hidas. Mutta verrattuna aikaan, joka menee tuubiasemalle kävelyyn sanoisin, että molemmat välineet ovat yhtä nopeita.

Busseista muuten semmonen huomio, että jumantsuikula mitä kyytiä! Kertakaikkiaan! En käsitä mikä siinä on, mutta mielestäni Suomessa kyyti ei ole yhtä heiluvaista. Oikeasti, neuvon pitämään kaiteesta kiinni, jos esim. päätät siirtyä bussin yläkerrasta alakertaan kesken matkan. Odotan todella sitä päivää, että joku ihmispolo tulee rappusia pää edellä alas. Tsiisus.

Nih, asiaan. Bussimatkallani on matkan varrella hylätty vanha talo. Keskellä Lontoota.

Mua kovin kaikki hylätyt talot kiehtoo ja tiedänpä eräästä tyhjästä ja mätänevästä maatilasta keskellä Pirkkalaa, joka on kertakaikkisen lumoava kaikessa pahaenteisyydessään.

Ilmeisesti tämä on siis jokin vanha sairaala. Niin kaunis tönö, minkäköhänlaisia tarinoita sekin osaisi kertoa.

Maamerkeistä sen verran, että tämä

BT (paikallinen Elisa) torni on yksi suunnistamisrakennuksistani. Suhteutettuna rakennukseen tiedän missä asun ja missä esim. koulu ja sen lähellä sijaitsevat asemat ovat - arvokasta tietoa, jos on vähän semmonen olo, että missäpäin sitä nyt hiihdettiinkään.... toki tornihan ei aina ja kaikkialta näy, mutta siinä vaiheessa tietää jo ainakin sen, että nyt ollaan melko kaukana kotoa :)