Asunnon haku

Noniin. Ajattelinpa nyt kirjoittaa siitä, minkälainen prosessi asunnon hakeminen täällä oli minulle ja mitä opin matkalla. Ajatuksena siis, että jos siitä olisi joskus jollekin hyötyä. Tästä tulee todella pitkä tarina, ja missään nimessä en väitä, että tilanteet menevät aina tällä tavoin. Tämä oli minun kokemukseni asunnon hakemisesta Lontoossa.

Kun aloin syksyllä tosissaan valmistautumaan Lontooseen tuloon otin ensin asiakseni kerätä mahdollisimman paljon tietoa - luin siis melko paljon nettikeskusteluja. Tiedonhaussa yksi kanava oli tämä ISO RYn palsta. Porukka on siis paljolti Briteissä koko tutkintoa suorittavia suomalaisia nuoria. Palstalla on väkeä ympäri Brittein saarta, mutta muistaakseni löytyy oma osastonsa myös Lontoolle. Muitakin palstoja varmasti löytyy. Minä luin enimmäkseen tätä.

Aika monissa maailman suurissa kaupungeissa on asuminen niin kallista, että nuoret sinkut valitsevat asumismallikseen flatsharen eli kimppakämpän eli kommuunin. Tätä minäkin siis lähdin hakemaan.

Otin luonnollisesti myös selvää yliopiston tarjoamasta majoituksesta, mutta se osoittautui melkoisen kalliiksi (180 puntaa viikko) palstalla käytyjen keskustellujen perusteella mielikuvani myös värittyi hieman negatiiviseksi asuntoloiden suhteen - todella nuorta porukkaa. Minulle yksi syy oli myös näinkin kiero ajatuskuvio, kuin etten halunnut sitoa itseäni vain yhteen tiettyyn osaan Lontoota. Jos asun ja opiskelen Bloomsburyn alueella, mikä on se todennäköisyys, että lähden seikkailemaan sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ja ajatus kimppakämppäilystä houkutti - mahdollisuus tavata muita ihmisiä sen oman yliopiston ulkopuolelta.

Eri teitä sitten päädyin vahtaamaan näitä kahta sivustoa
Gumtree
Spareroom

Gumtree on selvästikin hieman epämääräisempi sivusto. Toimiva toki, mutta koska ilmoittaminen on pitkälti ilmaista on siellä selvästi enemmän huijareita. Gumtreessa kaupataan myös paljon muutakin, kuten esimerkiksi tavaraa sekä työpaikkoja.

Spareroom on ulkoisestikin vaikuttavampi sivusto, mutta tarpeen vaatiessa myös maksullinen - uusimpiin ilmoituksiin voi ottaa yhteyttä vain jos maksaa pienen maksun. Minä taisin maksaa viikosta 10 puntaa.

Minulle annettuja neuvoja:
- Asiaa kannattaa hoitaa kunnolla vasta paikan päältä -> Kyllä. Huoneita tulee ja menee mahtavaa vauhtia. Ei tuu kesää sillä yrityksellä, että "tuun maahan vasta kuukauden päästä, olisikohan huoneenne vielä silloin vapaa"
- Missään nimessä ei kotimaasta käsin aleta siirtämään mitään varausmaksuja -> Maalaisjärkeä toki, mutta sanotaan silti. Jos ilmoituksessa lukee jossain kohden "western union money transfer" -> next.

Koska minulle oli tarjottu väliaikaismajoitusta tuttujen toimesta aloin itse hoitamaan asiaa siten, että lähdin vain katsastelemaan kämppiä, niin että tietäisin mitä on tarjolla. Näin jälkikäteen voin sanoa, että taktiikkani oli ihan hyvä, mutta jossain vaiheessa kun epätoivo alkoi hiipiä kävi mielessä se ajatus, että olisi pitänyt ottaa se ensimmäinen huone, jonka näin. Tätähän en kuitenkaan voinut silloin tietää ja nyt kun homma on hanskassa, niin ei kaduta.

Jossain vaiheessa aloin kaipaamaan jo "sen oikean" löytämistä ja totesin, että nopeampia tuloksia saa soittamalla ilmoituksissa annettuihin numeroihin. Siispä aloin soittelemaan. Hetkenpäästä myös valkeni, että tekstiviestin ja/tai vastaajaviestin jättäminen on paikallaan. Teet selväksi, että olet huoneesta kiinnostunut ja sovit esittelyn. Jos huone miellyttää, teet sen heti selväksi, että haluat sen. Ilmeisesti on myös ihan ok yrittää hieman neuvotella hinnasta. Tähän minä en osannut lähteä. Monen näkemäni huoneen kohdalla en minä jatkanut asiaa huoneen näkemisen perusteella, mikä on ehkä hieman tökeröä, mutta eipä minultakaan juurikaan lähdetty kyselemään, että miten on haluatko muuttaa tänne. Kun löysin tämän nykyisen, tein sen selväksi, että tämän minä haluan - munakkaampi saattaisi ehkä osata lähteä pelaamaan peliä saadakseen hintaa alemmaksi... minä en osannut / jaksanut / tajunnut.

Mitä vuokranmaksuun ja kämppiksiin tulee, täältä löytyy tyylejä joka lähtöön. Niin karmealta, kuin se Suomalaiseen ajatteluun tuntuukin eivät pimeät vuokrasopimukset ole täällä lainkaan tavattomia. Monasti kommuunissa koko kämpän vuokrasopimus on kahden vuokralaisen nimissä ja he vain vuokraavat ylimääräisiä huoneita - näin ollen vuokra siis maksetaan näille kahdelle kämppikselle. Toki toivottavaahan olisi, että kaikki olisi paperilla ja allekirjoitettuna, mutta saksalainen kaverini asuu täysin pimeänä ilman sopimuksia ja toistaiseksi ongelmitta.

Kämppiksistä ei myöskään voi tietää. Jotkut flatsharet ottavat tulevan kämppiksen katsastamisen varsin tosissaan. Kysyvät kysymyksiä kuin työhaastattelussa, jonka jälkeen he valitsevat, että kuka on tarpeeksi hyvä. Itse kävin yhdessä tällaisessa tilanteessa. Tämän arvioivan ilmapiirin vuoksi en minä halunnut muuttaa sinne. Nykyinen kämppäni on juuri minulle sopiva. Kaikki ovat rennon letkeitä, eivätkä juuri välitä, että kuka tulee ja menee mitenkin. Sosiaaliseeraamista tapahtuu, muttei niin, että siihen uupuisi.

Oma vuokrasopimuksenihan on nyt se kaikkein virallisin järjestely:

Järjestelyssä oli itseasiassa läsnä itseni lisäksi kolme eri osapuolta: Jay (huoneesta lähtevä), Vuokraemäntä, sekä vuokrausfirman edustaja.

Aluksi minun tuli täyttää melkoinen määrä papereita, joissa todisteltiin vuokranmaksukykyäni, opiskelijastatustani, sekä takaajieni vuokranmaksukykyä (eli koska tämä on ikäänkuin opiskelijakämppä tuli minulla olla takaaja samaan tapaan, kuin Suomessa lainaa nostaessa). Loppupeleissä porukat eivät kelvanneet takaajiksi, koska asuvat ulkomailla, niin päädyin sitten erinäisten tapaamisten ja keskustelujen jälkeen maksamaan 1000 punnan depositin, sekä koko vuokran kerrallaan - mind you olin tästä hieman kauhuissani, mutta tavattuani vuokraemon ja kämppikset jne. totesin, että tilanteeseen voi luottaa.

Sitten allekirjoitimme nivaskan papereita, joissa minut lisätiin vuokrasopimukseen Jayn tilalle. Paperihomma oli melkoinen ja minulla on vielä saamatta Landladylta viimeinen dokumentti, jossa antamani 1000 punnan depositti on talletettu Briteissä olevalle 'My Deposit Scheme' tilille - tämä on joku Brittiläinen ihme systeemi, mutta melko tehokas ja taipuu olemaan enemmän vuokralaisen puolella. Joku tämmönen erillinen valtion tilihomma...

Council tax.

Council tax on ikäänkuin kuntavero. Lontoo on niin suuri kaupunki, että se on jaettu omiin erillisiin "kuntiinsa" (kunta ei tässä pidä sisällään täysin samaa merkitystä, kuin Suomessa, mutta paremman sanan puutteessa...) Opiskelijana ei council taxia tarvitse maksaa, mutta tämä pitää käydä erikseen todentamassa yliopistolta saadulla kirjeellä. Muistaakseni raja menee, että sinun oletetaan opiskelevan 21 tuntia viikossa, jolloin tästä verosta vapautuu. Pieniä ongelmia meinasi tässäkin olla, koska ensimmäinen YOlta saamani kirje ei maininnut tätä 21 tuntia, jolloin virkamiehet tuumas, että joutuisin maksamaan 6 kuukauden oleskelustani melki 1500 puntaa ko. veroa. Onneksi homma sitten hoitui.


Eli mun ohjeet:

- Tee taustatyötä. Mutta ala hoitamaan asiaa täydellä volyymillä vasta maasta käsin.
- Vahtaa vuokrasivustoja orjallisesti. Ilmoitusten määrässä ei ole mitään logiikkaa, mutta hyvät huoneet menevät nopeasti
- Nopeus on valttia. Tätä en voi teroittaa tarpeeksi. Suomalainen hiljaa hyvää tulee ajattelu ei kanna täällä mihinkään. Jäät ihan oikeasti kuin nalli kalliolle.

- Soita, jätä voiceamaili ja lähetä tekstari.
- Sovi näyttö ja kuuleman mukaan muutama satanen varausmaksuksi ei ole mitenkään tavatonta.
- Jos haluat huoneen, tee se selväksi.
- Asumisen taso on täällä huonompi kuin pohjoismaissa. Piste. Turha odottaa samanlaista luksusta, kuin kotona. Piste.
- Minulle on sanottu: "Briteissä pärjää se, joka huutaa kaikista koviten". - Tietyllä tapaa tämän olen totenut olevan totta ja miten se pätee tähän asunnon metsästykseen. Pitää olle melko 'näkyvä'. Jos ei ilmoituksessa ole annettu puhelinnumeroa ja laitat vain sähköpostia kannattaa se yrittää otsikoida sillä tavoin, että vastaanottajan mielenkiinto herää -> Aikani käytettyä pelkkää Hello:ta aloin otsikoimaan sähköpostit: I WANT YOUR ROOM! - tällä sain vastauksia.