sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ministry of Sound

Kuten kerrottua on yksi kämppiksistäni amerikkalainen nainen. Hän on kovasti tällaiseen klubbailu klubbailu meininkiin kallellaan ja koska minä taas olen kalleellan tarpeen vaatiessa vähän kaikkeen (paitsi zumbaan ja perussuomalaisiin) niin olenhan nyt pari kertaa käynyt tytön kanssa Ministry of Sound klubilla.

Itse klubi sijaitsee aikalailla Lontoon ankeimmalla alueella, Elephant & Castle:n laueella. Tästä hupaisa osoitus kuinka täällä 10 vuotta asunut tuttu sanoi mulle, että oikeasti Lontoossa ei ole varsinaisesti hyviä ja huonoja alueita ja että joka alueella on hyvät ja huonot katunsa.

Kun kysyin: "Mites toi Elephant & Castle".
Hän vastasi: "Paitsi se, älä sinne muuta".

Nauratti.

No klubi itsessään on kyllä varsin ok ja luulen, että aika moni Suomestakin on siitä joskus kuullut. Tekeehän ne paljon nimenomaan tätä DJ keikkaa ja omia miksauksiaan.

Koska tää mun kämppis on hyvin tähän touhuun kallellaan, niin reippaana mirkkuna hän sitten hommasi meille VIPit eiliseen Fedde Le Grandin keikkaan. Että sillälailla.

On elämä kummaa.















Eilinen ei ollut yhtä suuri menestys kuin viimekerta, jolloin oli ihan superhauskaa vaan hytkyttää menemään aamuseiskaan asti. Eksyimme jossain vaiheessa toisistamme ja päätin vain lähteä. En jaksanut alkaa hortoilemaan E&C alueella etsimässä oikeaa pysäkkiä ja menin lähimmälle bussipysäkille. Oikea bussi viipotti ohitse, koska aloin opastamaan muutamaa turistia bussitaulun lukemisesta ja loppupeleissä jouduin ottamaan 3 eri bussia päästäkseni kotiin. Noh, yhtä niistä ei sentään tarvinnut odottaa, vaan sattui tulemaan just eikä melkeen.

Huumeet ovat täällä iso osa klubi skeneä. Ajattelin, etten tästä kirjoittaisi, mutta teen sen silti.

 Koska olen itse päässyt tähän ikään alkamatta touhun kanssa hippasille ei asia ole mulle ahdistava taikka tabu (Tiedän myös tarpeeksi aivojen toiminnasta, välittäjäaineista ja neuropsykologiasta).  Sanoisin, että klubikansasta 50 prosenttia on täysin doupattu ja hilluvat mestoilla pelkkien vesipullojen kanssa. Tyypillisin bilehuume on täällä ekstaasi.

Laitontahan se täälläkin tietenkin on, mutta huvittava kaksinaismoralistinen ilmiö on, että siinä missä klubin sisääntulolla on isot plakaatit huumeiden laittomuudesta ja luvattomuudesta ko. tiloissa, on hyvin suuri osa näitä isoja konemusaklubeja esim. sprinklerit, jotka tietyssä kohden keikkaa alkavat sataa vettä bilekansan päälle. Ajatus tässä on se, että ilmeisesti x korostaa kaikkia tuntemuksia ja näin ollen iholle putoava vesipisarakin on jotain todella ihmeellistä.

Myönnettäköön, että reilu kymmenen vuotta sitten olisin ollut melkosen ahdistunut katsellessani vierestä, kuinka paidaton ylipirteä kundi kaivaa taskustaan purnukan ja hieroo ikeniinsä jotain. Sittemmin olen todennut, että koska huumeet ovat kalliita ja laittomia, ei niitä kukaan sinulle tarjoamaan tule. Ja näin ollen muitten touhuista on turha ottaa pultteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti