Markkinoilla

Ihan yksi ehdottomia lempipuuhiani tässä kaupungissa on vain kävellä ympäriinsä. Itseasiassa se on lempipuuhaani aina, kun olen jossain uudessa paikassa (ulkomailla uudessa kaupungissa). Niin ja tarkennuksena, että mun näkökulmasta täällä ei oikeastaan voi "kävellä ympäri kaupunkia", vaan pitää mennä "jollekin alueelle" ja kävellä ko. alueella ympäriinsä ... no joo ... tään kaupungin koko on ainakin mulle häkellyttävää.

Kun eilen lauantaina heräsin oli olo jotenkin hidasvetoinen. Varsinaisesti mikään muu ei oikeastaan huvittanut, kuin katsoa How I Met Your Motheria, mutta koska päivä oli niin käsittämättömän kaunis päätin hypätä metroon ja lähteä markkinoille.

Ensimmäiseksi suuntasin Borough Marketille. Sijaitsee London Bridgen tuubiaseman vieressä joen eteläpuolella. Lauantai kun oli, niin väkeä riitti.

Jaa, että pikkasen houkutti - tyypit grillas noita juustoja ja sitten se sula mähnä kaavittiin, jonkun hässäkän päälle - SLURPS! Mutta jono oli n. 200 metriä. Tykkään juustosta, mutten ihan niin paljoa.

Tämän jälkeen laitoin Michael Bubleén soimaan ja vaan käpötin ympäriinsä. Otin muutaman random kuvan, koska mieli oli hyvä ja keli kaunis kuin morsian.

Tarpeeksi käveltyäni suuntasin sitten Notting Hilliin Portobello Marketille ja luulenpa löytäneeni tästä oman suosikkini.

Siinä missä Borough Marketilla myytiin kovasti kaikkea valmista ja lähinnä syötävää, on Portobello täynnä hurmaavaa vanhaa rojua ja hedelmä- sekä vihannesmyyjiä. Portobello Market on myös lähinnä vain pitkä katu, joten kun sitä jatkaa kävellen eteenpäin ei tule sitä typerää oloa, "mää vaan pyörin ympyrään. Tultiiksme tuolta? Miten täältä pääsee pois?" Portobellon toisessa päässä myydään myös käytettyjä vaatteita (psst. turkikset on tosi pop täällä nyt). Itse rakastuin Portobellolla myytyihin käytettyihin nahkalaukkuihin, mutta halvimmat lähti 45 puntaan - jos saan huomenna työn ryntään ensi viikonloppuna hakemaan yhden niistä laukuista.

Yksi syy miksi en ole oikein saanut aikaiseksi kirjoitella nyt on, että olen laiskistunut entisestään kuvien ottamisen kanssa. Itse tykkään blogeista, joissa on kuvia. Kamera on kyllä aina mukana, mutta kuvaaminen on kertakaikkiaan vaan jäänyt.... joka päivä lupaan itselleni, että nyt tänään ryhdistäydyn.... samalla tavalla kun joka päivä lupaan lopettaa niitten kirottujen Marks & Spenserin keksien syömisen.