Norjassa kyseistä kalenteripäivää juhlitaan ikäänkuin Norjan itsenäisyyspäivänä. Ilmeisesti se ei ole sitä aivan kirjaimellisesti. Itsenäisyyden Norja sai joku toinen päivä (mitä norskitoveri ei tiedä), mutta ilmeisesti tänä päivänä on kirjoitettu Norjan perustuslaki ja sitä juhlistetaan ikäänkuin itsenäisyyspäivänä - ainakin siis kaduilla toivotetaan maalle hyvää syntymäpäivää.
Norskitoverini oli ehkä hieman ahdistunut siitä, että missaisi tämän hänelle niin tärkeän päivän. Tässä toisiimme tutustuessa olen tainnut jotakin kertoa itselleni tärkeistä Suomi-perinteistä ja näin ollen mirkku osasi vetää oikeasta narusta ja kysyi, mitä minä tekisin jos olisin juhannuksena jossain muualla.
Tajusin, että itseasiassa semmoinen ei tulisi oikeastaan omalla kohdallani kuuloonkaan ja vaikka elämässä on ollut kaikenlaisia asioita niin erikoisin juhannus tuli vietettyä vuonna 2004, jolloin olin töissä Särkänniemessä ja juhla tuli vietettyä kaupungissa, mutta siltikin se oli juhla.
Sympatiat meni siis norskin puolelle ja tarjoiduin viettämään päivää hänen kanssaan. Tämä päivä on juhlallisuuksineen hyvin Suomen vapun kaltainen.
Päivä alkaa shampanja-aamiasella (yleensä piknikillä tai jonkun kotona)
Sen jälkeen mennään katsomaan paraatia. Me menimme Southwarkin puistoon, jossa oli Norjan merimieskirkon ja Lontoon norjalaisen koulun järjestämä oma pikku puistotapahtumansa ja paraati. Väkeä oli hieman vähemmän, kuin Oslon kaduilla, mutta yllättävän paljon silti.
Kaverin kertomana erityisen viehättävää on tässä päivässä noiden kansallisasujen käyttö - miten hurmaavaa! Se on kuulemma siis ihan tosi kova juttu. Kaikilla on nämä kansallisasut päällään koko päivän ja se on vähän niinkuin ...tyylirikko jos ei sellaista päälleen laita - nämä ovat kyllä ihan yhtä arvokkaita, kuin Suomessakin. Eli ne jotka eivät sitä ehkä ole perineet, eivät välttämättä sitä kykene ostamaankaan.
Paraatin jälkeen syödään lounas ja paaaaljon kakkua.
Me kävimme hakemassa toisen pullon kuohuvaa ja kakun palat Patisserie Valeriesta.
Norjan perinteen mukaan juhlinta yleensä jatkuu grillailulla ja yleisellä hulabaloolla/kotibileillä/baari-illalla.
Me menimme sitä vastoin oopperaan katsomaan Madame Butterflytä.
Tämä oli elämäni ensimmäinen oopperakokemus... olihan se kokemus, mutta kertaheitolla ei minusta oopperan ystävää tullut. Näytelmä laulettiin englanniksi, mutta tekstiä ja näin ollen juonta oli silti vaikea seurata. Meillä oli myöskin paikat, joista ei katonrajassa olevaa tekstitystä nähnyt (kyllä. Ooppera oli tekstitetty - niin kuin televisio-ohjelmat). Joidenkin näytelmällisten elementtien toteutus oli kyllä varsin hienoa - madame butterflyn pojan roolia näytteli nukke ja kolme mustiin pukeutunutta, nukkea liikuttavaa statistia. Ja lopun tragedia oli myös hienosti toteutettu.
Kulttuurielämykset jatkuvat tänään. Vuorossa balettia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti