Huone plakkarissa!

Lontoon tyyliin luonnollisesti - pimeänä.

Hohhoijaa. Mutta nyt jotenkin olen sitä mieltä että menköön näin.

Kyseessä on siis n. 12 neliön huone uudehkossa skandinaavistyylisessä talossa. Kämpässä on kolme huonetta ja keittiö. Ei olohuonetta. Isoimmassa huoneessa on pariskunta. Pienintä huonetta asustaa nuori italiaano poika, joka palaa takaisin kotiin viikon päästä, jolloin minä siirryn hänen huoneeseensa.

Hinta on päätähuimaavat 130 puntaa viikossa. Hintaan sisältyy siis kaikki nettiä myöden. Hintaan vaikuttaa myös keskeinen sijainti. Talo sijaitsee AIVAN caledonian Roadin metroaseman vieressä. Kadun toisella puolella. Caledonian Roadilla pysähtyy Piccadilly line metrolinja, jonka varrella on myös kouluni lähin asema. Koululle menee näin ollen n. 15 minuuttia kotiovelta, mikä täällä on silkkaa luksusta!

Vuokranmaksun järjestelyhän on melko mielenkiintoinen. Käytännössä olen vuokralla täysin pimeästi.

Menen siis huomenna 2:30 kamoineni paikan päälle. Kämpän omistajan (oletan, että hän omistaa asunnon?!?) isä (joka ei puhu englantia) antaa minulle avaimen. Minä annan avaimesta 20 punnan depositin. Maksan myös kahden viikon vuokran ja ylimääräisen kahden viikon vuokran, joka tarkoittaa myös kahden viikon irtisanomisaikaa ja tämä ylimääräinen 2 viikkoa lyhennetään sitten sieltä vuokrasuhteen loppupäästä. Eli kahdesta viimeisestä viikosta ei tarvitse maksaa vuokraa. Sopimuksia ei tietenkään tehdä.

Suomalainen minussa kiljuu "vitun hullu mitä sää nyt tommoseenkin lähet mukaan!" Mutta tovin tätä asumismarkkinaa seuranneena (hard core kämppävahtaamisenhan aloitin jo Suomessa syksyllä) voin todeta, että touhu ja tyyli ei todellakaan ole Suomen kaltainen. Tilanteita ja järjestelyjä löytyy laidasta laitaan. Nopeus on tässä touhussa valttia ja siltikin on oltava onnea mukana. Lontoossa asuvat tuttavat eivät pitäneet järjestelyä kuitenkaan ennenkuulumattomana vaan sanoivat vaan, että jos kämppä on sellainen, jossa haluan asua, niin antaa palaa. Järjestelyhän kuitenkin mahdollistaa sen, että myös minä voin lähteä kämpästä nopeasti.

Asia mikä tossa vähän tuntuu surkeelta on, että sellaista "lämminhenkinen kommuuni" -vaikutelmaa en saanut. Olisi toki ollut kiva löytää asumisenkin kautta uusia ihmiskontakteja. Tätä en usko tästä kämpästä löytäväni, mutta sekin on onnesta ja sattumasta kiinni löytyykö kivat kämppikset, jotka on halukkaita sinuun tutustumaan ja jos jämähdän tähän toiveeseen joustamattomasti kiinni, voin jäädä kuin nalli kalliolle.

Ajattelin myöhemmin kirjoittaa kattavan selonteon siitä mitä kämpän saaminen vaati ja minkälaisen toiminnan minä koin hyväksi.

Mutta toivottavasti tämä suullisesti tehty sopimus nyt sitten pitää ja kaikki järjestyy, niin voin alkaa miettimään jotain muutakin ja alkaa kenties oikeasti tutustumaan Lontooseen!