"Mitä sulle kuuluu?"

Nyt on tullut niin paljon Fabo viestejä ihmisiltä, että ajattelin kirjoittaa nyt tällaisen yleiskatsauksen omista fiiliksistä. Pohjana käytän sensuroitua listaa minulle esitetyistä kysymyksistä.

Mitä kuuluu!?!?!
- Hyvää. Elämä täällä on todella erilaista kuin elämäni Suomessa. Sitähän halusinkin. Melko kova kiire tuntuu aina olevan ... tai ei välttämättä aina, mutta koska etäisyydet ovat täällä niin valtavia ja matkustamiseen menee aikaa, tuppaa päivät menemään kodin ulkopuolella. Tyyliin, kun kerran kotoa lähtee johonkin, tulee kotiin tultua takaisin vasta illalla, jolloin on jo aika naatti - hence blogin kirjoittelukin on melko vaihtelevaa.

Mitkäs nyt on päällimmäiset fiilikset?
- Hyvät. Paljon on ollut totuttelemista. Niinkuin aina kun paikkaa vaihtaa. Kaupungin etäisyydet ovat olleet iso muutoksen paikka. Vaikka asunkin ihan hyvällä paikalla, menee matkustamiseen aikaa ja ainakin minulle, joka olen koko ikäni asunut 10 minuutin päässä Tampereen keskustasta, vaatii asia totuttelua. Elämiseen ei ole vielä löytynyt mitään rutiinia, mikä tekee "irrallisen" olon. Tähän auttaisi jonkinlaisen työn löytyminen  ja esim. kuntosalijäsenyys. Hyvän kuntosalin löysin itseasiassa tänään, mutta sen maksu on käytännössä suoraveloituksella (direct debit as they say). Tätä varten täytyy siis saada se pankkitili avattua. Se on to do -listalla heti huomisesta.

Ootko tutustunut millasiin ihmisiin?
- Paljon. Vaihtariporukasta on löytynyt kavereita. Mukavia ihmisiä. Perinteeksi on jo muodostunut pubi-tiistai, jolloin joka tiistai luentojen jälkeen käydään eri pubissa olusilla. Karoliina vuosien takaa on myös ollut läsnä uutena ystävänä, mikä on ollut todella mukavaa.

Onko ollu mitään säpinää kakslahkeisten osastolla?
- :D Ei. En sanoisi. Tyyli täällä on hyvin erilainen ja minut tuntevat tietävät miten toimin sillä osastolla. Henkilökohtainen kauhuni on se, että antaisin jotenkin yli-innokkaan kuvan, joten olen oikeastaan melko flegmaattinen näissä touhuissa - ikuinen dilemma, jota en ole vielä ratkaissut :). Luennoitsijaan olin tosin pikkasen ihastunut. Se hollantilainen jonka nimi on Germ. Minä kutsun häntä The Germ:iksi. Toisella kurssilla on jäpikkä, jolla on niin huippu Skottilainen aksentti, että se vetää polvet löysäks, mutta that's about it.

Millasia sun kämppikset on? Mistä ne on?
- Ihan hyviä tyyppejä. Kaksi jenkkiä ja yksi kanadalainen. Tommy, Jenny ja Trevor. Tommy on 29-vuotias, Trevor ja Jenny 26. Kaikki käyvät samaa koulua. Ovat olleet Lontoossa jo syksystä asti. Tekevät yhden vuoden maisteriopintoja, mikä täällä tarkoittaa melko hard core opiskelua. Aikamoisia sottapyttyjä, mutta niinhän minäkin olen oikeastaan. Sanoisin, että heillä tuntuu kaikilla olevan jo omat kuvionsa ja vaikutelma on, etteivät he juurikaan hengaa keskenään. En sanoisi kuitenkaan olevani tähän pettynyt. Toki se olisi ollut kivaa löytää, joku kämppä, josta samantien saisi kauheasti kavereita, mutta toisaalta koti on minulle myös se rauhoittumisen kolo ja arvostan omaa yksityisyyttäni. Olen kuitenkin sosialiseerannut täällä paljon enemmän kuin Suomessa on tapani ja sekin kuitenkin vaatii sitä ajatusenergiaa. Mutta kyllä heidän kanssaan jutusteltua tulee erityisesti näin sunnuntai-iltaisin kun laittaa ruokaa tai pesee pyykkiä.

Ja onko työkuvioihin tullut mitään muotoa? Hanttihommia tai toimistojuoksutytön kuvioita?
- Karoliinan innoittamana rekisteröin CVni eräälle sivustolle ja perjantaina oli Dublinin Adeccosta soitettu. Saatan soitella sinne huomenna. Vähän kuitenkin tuntuu hassulta, että miten esim. haastattelu hoidettaisiin.... ja muutenkin ehkä vähän kummaa, että ne nyt jumalaade sieltä soittelee, kun mielestäni kuitenkin laitoin, että töitä Lontoosta. Varsinaisia hakemuksia en siis ole vielä tehnyt, mutta paikkoja olen katsellut ja asiaa päässäni pyöritellyt.


Millanen koulu on, entä onko sulla paljon opintoja?
- Koulu on alkanut. Luennot eivät ole mitään Suomen massaluentoja. Toinen kurssi (tai moduuli, joiksi niitä täällä kutsutaan) on tiistaisin. The Germ pitää tätä. Ja toinen on torstaisin. Koulu on melko kansainvälinen ja opiskelijoita on tullut ympäri maailmaa. Paljon kursseille olisi lukemista, mutta tyypilliseen tapaani en ole vielä tehnyt mitään muutakuin istunut luennoilla... ensi viikolla on tarkoitus alkaa tähänkin asiaan perehtymään. Oikeastaan pakko koska torstaiksi pitää mun lukea yksi artikkeli ja tehdä siitä pieni suullinen esittely. Ajattelin, että koulustakin tekisin oman postauksen :)

Onko kämppikset kivoja, joko kämppä on saanu kloritekyytiä ja miten viihdyt camdenissa?
-Kämpän se vessa mitä minä tuppaan käyttämään sai kloritekylvyn heti muuttopäivänä. Muut alueet on vielä kesken. Tää on justiin mua. Eihän tässä mikään kiire ole :D Kämpästä ajattelin tehdä oman postauksen jahka saan huoneen oikeasti lopulliseen kuntoonsa. Pidetään peukut, että se olisi ennen kesää.

Camden.... hmm. Camden on camden. Onhan se nyt pirun khuul sanoa, että joo mä asun Camdenissä (tai no jos tosi tarkkoja ollaan on tämä Kentish Townia, mutta siis kilometrin käppäily tohon Camdenin rysään on). Täällä on hyviä pubeja ja baareja, sekä kaikki mitä elämiseen tarvitaan. Mutta täytyy sanoa, että koska en oleskele täällä turistina on pääkadun läpi kulkeminen jonkinmoinen rasite... kun itse haluaisi päästä vain asemalle, niin eikö ne Italialaiset turistit matele yhtenä rintamana ja valtaa koko kadun kuvausta varten. Grrr....Jostain luin, että silloin voi sanoa olevansa Lontoolainen, kun turistit alkavat näyttäytyä varsinaisina idiootteina mitä julkiseen liikkumiseen tulee - jos tämä olisi tosi Lontoolaisen merkki olis mut voinut laittaa siihen kategoriaan heti ensimmäisellä viikolla :D

Onko sielläkin helvetin kylmä, niinkuin täällä on?
- Ei. Täälläoloaikana on ollut muutamia pakkasöitä. Kaikenkaikkiaan lämpötilat pyörii 5-10 asteen välillä. Muutamia häkellyttävän kauniitä päiviä on ollut ja melko vähän sitä kuuluisaa vesisadetta. Silloin kun on satanut on se sade semmosta pirun tuhutusta, joka kastelee kaiken. Luita ja ytimiä myöden. Pukeutua en kyllä meinaa vieläkään osata. Liian kuuma tai liian kylmä. Hmph. Kämppä on muuten tosi lämmin, mutta parempi näin. Mielummin pidän ikkunaa auki, kuin palelen lakkaamatta.

Ootko päässyt konsulaattiin äänestämään pressaa Suomelle?
- Käytiin äänestämässä keskiviikkona. Kokemus sekin. Kaikki puhu Suomea. Se oli hassuu.Tein samalla osoitteenmuutoksen. Nopeemmin se olis kyllä hoitunut varmaan netissä.

Ootko jo ehtiny tutustua paljon vaihtareihin tai muuten hieroskellu tuttavuutta paikalliseen väkeen?
- Vaihtarikysymys on yllä. Ainoa Britti, johon olen tutustunut on Karoliinan poikaystävä. Tämä onkin mielenkiintoinen kulttuuri-ilmiö, sillä rohkenen väittää, että Lontoo on niin järjetön kansojen sulatusuuni, että paikallisiin tutustuminen pelaa täällä eri tavalla, kuin esim. Jenkeissä..... väkeä on kuin pipoa, mutta yli puolet porukasta on aina muuttanut jostain muualta. Brittiläinen luokkayhteiskunta ja sen myötävaikutuksella syntyneet ajattelun mallit vaikuttanevat asiaan myös. Tämmönen iili ainakin mulle on tullut. Tästä joskus toisten lisää :)

Kaiken kaikkiaan fiilikset tällä hetkellä vaihtelevat. Sanoisin, että puolet ajasta olen rakastunut tähän kaupunkiin ja hieron suunnitelmia, että miten tänne voisi jäädä ja puolet ajasta olen tyytyväinen, että tulin, mutta se dialogi omassa päässä on: "joo kyllä mää sit kotiin meen, tää on vain yksi vaihe elämästä". Kuitenkin se pääasia on, että arki on arkea täälläkin. Pitää siivota, pitää pestä pyykkiä, lukea kouluhommia, laittaa ruokaa, syödä, hoitaa asioita, suunnitella, miettiä jne.  Elämä on elämää, olit sitten missä tahansa.

Sen olen kuitenkin olen ollut huomaavivani, että täällä on yksilölle kaikessa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia, kuin suomessa. Enemmän mahdollisuuksia työn, harrastusten, uskomusten, ajanvietteen, pukeutumisen, syömisen suhteen. Mutta esimerkiksi työkulttuurista olen saanut sen käsityksen, että siinä missä mahdollisuuksia on enemmän, on kilpailu myös raakaa. Työhaastattelut ovat vähänkin paremmissa duuneissa aikamoista peliä ja Suomen 8-16 työaikaa tiukasti noudattavat saisivat kenkää samantien. Mahdollisuuksia on enemmän, mutta peli on rankempaa ja töitä tehdään (ainakin Cityssä) kovemmin.

Täällä oleskelu on jo nyt muistuttanut minua siitä, että Suomi on hyvinvointivaltioiden ehdotonta kermaa. Yksilöä tukevat järjestelmät ja instituutiot ovat huippuunsa hiottuja. Ja eri byrokratiat keskustelevat keskenään. Kaikki on todella turvallista, helppoa ja tehokasta. Asiat toimivat, maa on siisti ja asunnot todella laadukkaita. Suomessa on asiat oikeasti todella hyvin. Mutta samalla koen, että suomalaiskansallinen mielenlaatu on todella umpimielinen. Oikeasti jaksetaan mouhota homopresidenteistä ja maahanmuuttajista ja samalla ylimielisesti pilkataan jenkkejä, koska mouhosivat mustasta presidentistä. Musta tuntuu, että tämä maa - tai ainakaan Lontoo - ei piruvie pysyisi pystyssä ilman maahanmuuttajia!

Kaikki nämä mielipiteet on toki vain mun mielipiteitä ja tottakai  asiat näyttäytyvät minulle tässä valossa, koska olen täällä ulkolaisena. Samalla tavalla saattaisi Britti kokea Suomesta suhteessa omaan maahansa. Mistä näitä tietää. Mutta mielenkiintoista yhtäkaikki.

Tässä nyt tämmönen juttu. Nyt meen katsomaan kanaani, joka muhii uunissa ja jolle kämppikset porukalla nauro - no piruvie jos koko tipun saa 3 puntaan ja siitä syö kummiskin ainakin kaksi päivää niin jo nyt on helvetti! :D