Tapahtunutta.

On ollut kyllä mukavaa. Todella mukavaa.

En oikein edes tiedä mistä aloittaisin, koska on niin paljon kaikkea, että yksityiskohtainen selittäminen on kertakaikkiaan vain liian pitkällistä!

Ensinnäkin yksi asia on varma - etäisyyden Lontoossa ovat ainakin Tampereen keskustan tuntumassa kasvaneelle päätä huimaavat. Tätä ei tajua laisinkaan, kun asiaa tutkailee kartasta. Mutta matkaan, joka kartassa näyttää vain parilta hassulta metropysäkiltä ja yhdeltä vaihdolta, saattaa helposti hujahtaa lähes tunti.

Lauantaina kävin tosiaan katsomassa yhtä huonetta Willesden Greenin alueelta. Huone oli melko iso. Yli 15 neliötä, mutta talo/asunto (viktoriaaninen suomalaisittain rivarin oloinen, joita täällä nyt riittää) oli ulkoa päin ihan ok, mutta aika murjake sisältä. Sitä asutti kaksi pariskuntaa ja yksi tyttö. Olkkarissa pienen pieni telkkari SKY paketilla (digipoksi jonkinlaisella kanavapaketilla) keittiö pesukone jne. kaikkine laskuineen 480£ kuussa, eli melko perus Lontoo hinta. Willesden Greenin metroasemalta oli kuitenkin jonkinlainen kävelymatka ja busseista en ollut varma miten kulkee.

Tässä on kanssa hauska kulttuuri-ilmiö. Koska etäisyydet ovat niin isoja, ihmiset yrittää olla mahdollisemman taloudellisia ajankäytössään mitä matkan tekoon tulee ja näin ei ole lainkaan tavatonta mennä bussilla muutamaa pysäkin väliä, mikä taas Suomessa tuntuu melko turhalta.

No Willesden Green tuntui alueena tylsähköltä. Kämppä oli melko lähellä High Streettiä - Käsitykseni mukaan joka alueella on oma high streettinsä, joka yleensä on hieman enemmän liikennöity ja jolla kaikki kaupat, pubit, kahvilat jne. sijaitsevat.

Alla nappaamani kuva alueesta.

Jos kämpän haulla olisi pakottava hätä olisin toki voinut huoneen ottaa, mutta koska uudet tutut ovat varsin joviaalisti tarjonneet väliaikaisesti kattoa pään päälle ajattelin ottaa asunnonhakuun sellaisen asenteen, että käyn nyt katsomassa enemmän kuin vain yhden kämpän, että saisin yleisen käsityksen asumisen tasosta. Huomenna olisi jälleen yksi näyttö.

Olen erinäisten koukeroitten kautta tutustunut vanhaan vuosien takaiseen tuttuun, joka on asunut Lontoossa yli vuoden. Tämä on ollut luonnollisesti todella mukavaa. Eilen tapasimme Karoliinan kanssa ensimmäisen kerran ja hän vei mut aivan mielettömän ihanaan viinibaariin, joka on aivan Embakment metroaseman vieressä. Juurikin sellainen paikka, johon ei turistina osaisi eksyä, koska ulkoasu on niin karu ja mitäänsanomaton. Paikka oli tupaten täynnä ( mikä ei tietty Lontoolle ole lainkaan tavatonta ), mutta niin hurmaava. Luolamainen vanha viinikellari, jossa katon korkeus oli parhaimmillaan varmaan 1,7 metriä.

Siitä siirryimmen BFI:n (http://www.southbanklondon.com/attraction/bfi/) coctail-baariin, joka ei fancystä puitteestaan huolimatta ole kuulemma kovin posh ( <- herrajee mikä lause... apua... anteeks, mutten jotenkin tässä nyt keksi semanttisesti täysin samanlaisia vastineita ... ). Tässä vaiheessa yksi puoliksi juotu viinipullo alkoi jo tuntua sisuksissa, että en tiedä osasisinko tuohon paikkaan uudestaan :D

 Tänään mut kutsuttiin sitten Karoliinan ja englantilaisen poikaystävän Alexin huudeille Greenwichiin. Kävelimme läpi Greenwich Marketin ja pyörittiin hetki Royal Naval Collegen ympärillä ja käytiin yhdessä sen rakennuksista sisällä (Painted Hall oli nimi). Kiivettiin myös Royal Observatorylle, jonka sisäpihalla kulkee nollameridiaani, sisälle meno ja meridiaanin päällä käppäily olisi kuitenkin ollut maksullista hupia, joten se jäänee toiseen kertaan.

  

Keskimmäisessä kuvassa näkyvän horisontin rakennukset on Canary Warfin aluetta, joka Cityn (kyllä se on sen alueen nimi) lisäksi on yksi kaupungin "kovista" bisnes keskittymistä.

Ulkonapyörimisen jälkeen menimme Karoliinalle ja Alexille, jossa isäntä kokkasi peri englantilaisen Sunday Roastin, joka kolmen päivän pähkinädieetin jälkeen maistui ruhtinaalliselle!

Aterioinnin jälkeen tuli aika lähteä sänkyä kohden, mutta sitä ennen piti pysähtyä nauramaan Karoliinan ja Alexin kuuselle.

Karoliina vei samalla roskat ja roskiskatoksessa oli rivi vihreitä kuusia ja tuo risu, joka oli heidän menehtynyt kuusensa. Ostettu kuulemma paikallisesta Bauhausista :D